Yllätysten maa

Pääsin tässä ohimennen kirjoittelemaan, kun meidän piti mennä tänään katsastamaan Abien uutta kotia, mutta sählättiin se homma tosi nolosti: ensin oltiin tulossa, mutta meidän tyttöjen piti mennä toista kautta kun piti nostaa rahaa. Pojat lähti ensin ja kun me oltiin lähdössä, tuli kovin ukkosmyrsky tähän mennessä (ihme, että katto on vielä ehjä). Sitä kesti yli tunti ja lopulta päätettiin laittaa viestiä, että koska tästä meidän talosta on tullut yhtäkkiä saari, ei varmaan päästä lähtemään. No, sitten sade kuitenkin loppu ja ilmoitettiin että tullaan sittenkin. Sitten lähdettiin, mutta ei päästy pitkälle kun sade oli katkaissu tien. Meidän olis pitäny kahlata polvia myöten vastikään syntyneen joen poikki, joten jouduttiin taas perumaan. Lopulta Surai lähti yksin, kun Hrikin luovutti sateen alla ja palasi kotiin.

Yllätyksistä: meillä on kyllä mahtava kämppä! Nauroin ihan kipeenä eilen, sillä meille sattui pikku vahinko kotona: tyttöjen tuuletin kaatui ja meillähän oli sen kanssa sellainen historia, että se ei tahdo ottaa kunnolla virtaa seinästä, niin ollaan jouduttu teippaamaan se siihen kiinni. No, kaatuminen aiheutti sellaisen lisävahingon, että vauhdilla irronnut johto vei mukanaan osan seinästä! Me katottiin ihan jäisinä sitä seinää vaikka kuinka pitkään, mutta mitä muuta siinä voi tehdä kun alkaa nauramaan.

Mutta rakkaaksi tulleen tuulettimemme tarina ei päättynyt siihen. Tänä aamuna se kohtasi loppunsa alaraajamurtuman muodossa, joka koitui sen kohtaloksi. Aamulla heräsimme hirveään rysähdykseen (tai Nelli heräsi hirveään rysähdykseen ja minä Nellin kirkaisuun). Tuulettimemme oli kaatunut uudellee, mutta nyt niin, että sen pystyssä pitävä muovinen osa oli murtunut tuhannen päreiksi. Pidimme sille hiljaisen hetken ja soitimme hautausurakoitsijall.. siis vuokraisännälle, joka tulee katsomaan myöhemmin illalla onko mitään tehtävissä.
No, toinen yllätyksemme oli eritavalla positiivinen, olemme tehneet pienen löydön Westfieldin lähiympäristöstä ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

 

Eipä sillä... olihan tuo vähän aikaa tosi kova juttu löytää suomi-kauppa, mutta ylhäällä näkyvää nimeä ja väärinpäin piirrettyä lippua lukuunottamatta koko pytingillä ei ollut mitään tekemistä suomalaisuuden kanssa.

Niin... sitten haluan ehdottomasti kertoa kaikkein eksoottisimmasta yllätyksestämme tähän mennessä ja sillä ei itseasiassa ole mitään tekemistä koko Gambian kanssa. Nimittäin vaikka oltiin puhuttu Nellin kanssa jossain välissä, miten Suomeen opiskelemaan pääsy maksaa ihan simona, mistä johtuen tänne pääsee vaan jotkut heimopäälliköiden lapset, joilla on koko kylä sponsoroimassa, oli aika shokeeraavaa jutella meidän nepalilaisten koulukavereiden kanssa. Nimittäin tämänhetkiset kämppiksemme, jotka tuli meidän kanssa tekemään vaihdon tänne Gambiaan, on molemmat oikeita prinssejä! Niin että isäni on kuningas tyyppisiä prinssejä! Siis ihan oikeita prinssejä! Hitsi, mulla on kämppiksenä kaksi prinssiä. (vaikka ei se estä ojentamasta niitä tiskaamaan, kun ne jättää jälkeensä välillä keittiöön hirveän sotkun).

No, sitten viimeiseen yllätykseeni, joka on enemmänkin loppukevennys. Meillä on ollut täällä monenlaisia lemmikkejä, kuten olen mielestäni aikaisemmin maininnut. (vuohi, murkut, hämikset jne.) No, tänään saimme huomata, että lemmikkikaartimme on kasvanut. Tässä koneella istuskellessani hätkähdin kun musta hiiri juoksi iloisesti olohuoneemme poikki keittiöön. Yritettiin jahdata sitä ja olisin voinut vannoa, että kuulin sen meidän uunin sisuksista, mutta talo on niin täynnä reikiä, että se varmaan sujahti ensimmäisestä kun me astuttiin keittiöön. 

Huomenna olisi tarkoitus mennä harkkapaikalle hyvissä ajoin 8.30, mutta pieni peikko, nimeltä Turhautuminen, yrittää nostaa päätään jo nyt, sillä ennustamme melko varmalla otteella, että muut tulevat aikaisintaan kymmeneltä. Tai katsotaan, ehkä saadaan jälleen yllättyä. Meillä olisi siis harkkasuunnitelmamme mukaan tarkoitus tutustua koko Gambian sosiaalityön verkostoon joka toteutetaan niin, että olemme eri viikoilla eri yksiköissä, jotka tekevät työtä eri kohderyhmien kanssa. Huomenna pääsemme mukaan lastensuojelutyöhön ja seuraamme sen toimintatapoja täällä. (pitää ottaa joka päivä kamera mukaan ja kysyö koko ajan, että saako ottaa kuvia).

Ai niin! Unohdin ihan mainita, että viime yö oli kaikkein viilein tähän mennessä. Oli ihana nukkua!