koti kullan kallis

Saimme tänään netin oikeasti toimimaan! Ja juhliakseni tapausta kävin jopa facebookissa. Viime päivityksestä näyttää olevan aikaa jo melkein viikon verran, johtuen juurikin haasteista joita kohtasimme viimeisen kuluneen viikon aikana. Ollaan kyllä kiehuttu Nellin ja poikien kanssa. Joka päivä pojat on käyneet Westfieldissä ja tulleet kotiin sanoen: "Meillä on hyviä uutisia ja huonoja uutisia". Hyvät uutiset on vaihdelleet mutta huonot olleet aina sama: meillä ei ole vieläkään nettiä.
Tämä paikka todella saa arvostamaan jokapaiväisiä asioita Suomesta. Vaikka olenkin aina kokenut, että en tarvitse näin paljoa ja ollut kiitollinen asemastani ja elämästäni (hyvä kasvatus varmaan), tämän reissun jälkeen todella tulee ajateltua enemmän kaikkea sitä, mitä meillä on Suomessa tarjolla automaattisesti, mutta itse ei välttämättä tajua kunnolla, miten asiat olisi jos hanasta ei tulisikaan vettä. No, onhan meilläkin välillä ongelmia, mutta jos hanasta ei tulisi koskaan vettää päiväsaikaan ja silloinkin kun sitä tulee, se pitää aina keittää ennen kuin voi juoda? No, kuuma juomavesi ei ole oikein innostanut, joten olemme ostaneet pussivettä. Ne pussit on kyllä mahtavia! On 500ml ja 300ml pusseja, joista purraan kulma pois, juodaan ja jos ei jaksa kaikkea kerralla, niin voi vain asettaa sen pöydälle kun pussi muotoutuu niin, ettei se kaadu. Hienoa! (eikä tule niin paljon ylimääräistä tilaa vievää muovia kuin pulloista tulisi.)

 

Varsinaisesti viimeisen viikon aikana ei ole tapahtunut paljoa. Harkka alkoi viimein ja  meillä oli pieni työntekijäkonflikti, mutta itsepäiset suomalaiset saivat pidettyä kiinni harjoittelusuunnitelmastaan. Ei siitä sen enempää. Hyttysenpuremat on alkaneet kutisemaan ihan sikana ja niitä on joka paikassa! Mulla kutisee sormet, vasen kyynärpää, toinen pakara, reidet ja jalkapohja! Mä en tajua, mistä ne pääsee meihin käsiksi! Meillä on ikkunoissa erilliset verkot, vuoteen päällä oma verkko ja sitten vielä sivellään hyttysmyrkkyä iholle ennen nukkumaanmenoa. Ja silti aamulla löytyy aina muutama uusi kutiseva punainen täplä. Toivotaan, että ne ei oo ollu niitä malarian kantajia tai että meidän lääkitys toimii kunnolla. Vielä meitsi on ainakin pysyny terveenä eikä kämppiksetkään näytä huonovointisilta.

Huomasin, että en ole vielä kertonut kunnolla täkäläisestä "kodistamme". Asumme Old Jeswang:ssa, josta on suunnilleen yhtä pitkä matka Banjuliin (harkkapaikkaamme) ja Westfieldiin (shoppailualueelle). Tien toisella puolella on kristillinen koulu, jossa on nytkin menossa kunnon jamit (jokin nuorten tapahtuma). Tässä on lähellä myös nuorisovankila. Meillä on rikkaat naapurit. Meidän mesta on täkäläisten silmissä oikea palatsi: kaksi makuuhuonetta, oikea vessanpönttö, jääkaappi, hella, tuulettimet ja täysi siivous ja pyykkäyspalvelu. 

Mutta me näemme tämän todellisuuden vähän eri tavalla: koko paikka on varmaan umpihomeessa ja katto vuotaa joka sateella niin, että pitää levitellä pyyhkeitä pitkin lattioita kun kattilat ja lautaset ei kata riittävästi kastuvaa alaa. Me eletään enemmän ilman sähköä kun sähkön kanssa, minkä vuoksi kaikki ruoka pitää valmistaa heti tai sen on oltava kuiva/purkkiruokaa kun jääkaappi ja pakastin sulaa vähintään joka toinen päivä. Kun ei ole sähköjä niin tuulettimia ei voi pitää päällä eikä voi muuta kuin kärsiä ja tuntea miten nesteet haihtuu ihon läpi kosteaan, ympäröivään lehmänhönkään. Vettä tulee vain öisin, minkä vuoksi olemme kehittäneet ämpärisäilömisen jalon taidon ääriasteelleen. Meillä on iso sanko ja ämpäri vessassa, mitkä ladataan täyteen vettä aina kun sitä vaan tippuu hanasta pienenä liruna. Helpottaa mukavasti peseytymishetkiä, jotka täytyy tehdä vähintään kahdesti päivässä. Täällä hikoilee niin paljon, että ei meinaa pysyä mukana nesteen ja suolan saannin kanssa. Huomattiin Nellin kanssa että vaikka vedetään suolaa välillä niin isoina annoksina, että ihme ettei verisuonet mene tukkoon, niin me hikoillaan pelkkää vettä. Se on mieletöntä, miten voi nähdä kun hikikarpalot tunkee ihon alta pintaan.

Meillä on paljon lemmikkejä: toissapäivänä Nellin kengässä oli valtava hämähäkki, pihalla on portille paskova vuohi (joten täytyy varoa askelia kun lähtee aamulla töihin) ja koko kämppä on täynnä muurahaisia. Vaikka ollaan käytetty Raidia, niitä on niin paljon, että välillä pitää tarkistaa varpaiden välit kun ei tajua montako on taas tullu tapettua pelkästään tallomalla vahingossa päälle. Niistä saa myös mukavasti proteiinia: olimme jättäneet hillopurkin vahingossa liian pitkäksi aikaa ilman kantta ja huomasin voidelleeni yhden muurahaisen leivälleni.

Eilen meillä loppui kaasu kesken kokkausten ja kun ei ollu sähköjä, niin sännättiin pimeässä raahaten tyhjää kaasukanisteria kauppaan ostamaan vaihdon yhteydessä uutta. Kompuroitiin hiekassa kun yritettiin olla niin nopeita, ettei riisisatsi kärsisi. Musta tuntuu, että Ibram (lähikauppiaamme) repii salaa meidän törttöilystä huumoria, kun huomaan sen välillä yrittävän peittää hymyjä kun se seuraa meitä.

On meillä kyllä oikeita luksusjuttujakin täällä talossa (vaikka maa tunkee näkyviin lattialaattojen alta eikä joka huoneessa edes ole onnistuttu peittämään koko lattiaa niillä). Meillä käy muutaman kerran viikossa tosi suloinen tyttö (jonka nimeä en muista) siivoamassa. Se lakaisee ja luuttuaa lattiat, järjestelee paikkoja, petaa pedit ja tiskaa jos meiltä on jäänyt tiskejä. Se on kauhean suloinen, kiltti ja vähän ujo lukiolainen. Itse asiassa, se sopisi mun ja Nellin mielestä tosi hyvin sille lähikaupan Ibramille, joka on kanssa vähän samanlainen: kiltti, mutta melko ujo. Ne olisi kyllä täydellinen pariskunta!

Ja takaisin asiaan: meille vaihdetaan lakanat kahden viikon välein. Oikeastaan viikkokaan ei olisi liian pitkä aika, sillä me hikoillaan niin paljon nukkuessakin, että jo viikossa valkoinen on sellaista likaisen keltaista. Vuokraisäntä kävi tänään korjaamassa työmiehen kanssa meidän jääkaapin. Se on kanssa tosi mukava tyyppi, joka huolehtii meistä. Tai ainkin se yrittää, mutta mulla on vähän huono tapa missata sen puhelut. Viime perjantaina se yritti soittaa epätoivoisesti, sillä täällä on joka kuun viimeinen päivä "kansallinen siivouspäivä" ja jos menee ulos ennen kello yhtä, poliisi voi laittaa sut siivoamaan jotain julkista aluetta!

Mutta vaikka meillä on paljon hermoja hiertäviä asioita, tykkään kyllä olla täällä - ihan hirveästi. Ja olen oppinut täällä enemmän sanomaan asioita suoraan ihmisille. Me mennään huomenna kahvile yhden paikallisen tyypin kanssa, joka oli jo kutsunut itsensä meille kylään, mutta kun oltiin päätetty kämppisten kanssa, että kotiin ei kutsuta kadulla tutuiksi tulleita ihmisiä, niin sanoin suoraan, että voidaan nähdä joskus, mutta vain julkisilla paikoilla. Olin kyllä kohtelias, mutta paikalliset näemmä vaatii sen, että sanoo asian suoraan tai ne ei ymmärrä. Se oli sille ihan ok. Ehkä jätän näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää.